Viime keväänä pihalleni nousi kaksi kummittelijaa, joista molemmat olin jo autuaasti pariksi vuodeksi unohtanut. Nuo tulokkaat eivät pitäneet kiirettä kasvussaan, mutta olivat tervetulleita, vaikka toista en tunnistanutkaan ja eipä se itseään esitellytkään. Hyvän päivän tuttuja kuitenkin olimme. Jos molemmat tai edes toinen pompahtaa maisemiin tänä keväänä, lupaan pitää kemut vaikka ihan keskenäni.
Toinen oli kirjopikarililja (Fritillaria meleagris), jonka uskoin kadonneen ylivirkeän naapurini kuopsuttelun vuoksi. Ei naapuri sentään ihan pihalleni tullut rikkaruohoja repimään, mutta ei paljon puuttunut. Etuoven eteen kuitenkin. Kirjopikarililjoja on myös valkoisia ja muistaakseni niitä kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla.
Mutta tuo punainen kukka, olisikohan se jonkinlainen tulppaani. Pari vartta nousi keväisestä mullasta ja perässä kukat. Iloinen yllätys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti