perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kummittelijat

Viime keväänä pihalleni nousi kaksi kummittelijaa, joista molemmat olin jo autuaasti pariksi vuodeksi unohtanut. Nuo tulokkaat eivät pitäneet kiirettä kasvussaan, mutta olivat tervetulleita, vaikka toista en tunnistanutkaan ja eipä se itseään esitellytkään. Hyvän päivän tuttuja kuitenkin olimme. Jos molemmat tai edes toinen pompahtaa maisemiin tänä keväänä, lupaan pitää kemut vaikka ihan keskenäni.

Toinen oli kirjopikarililja (Fritillaria meleagris), jonka uskoin kadonneen ylivirkeän naapurini kuopsuttelun vuoksi. Ei naapuri sentään ihan pihalleni tullut rikkaruohoja repimään, mutta ei paljon puuttunut. Etuoven eteen kuitenkin. Kirjopikarililjoja on myös valkoisia ja muistaakseni niitä kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla. 

Mutta tuo punainen kukka, olisikohan se jonkinlainen tulppaani. Pari vartta nousi keväisestä mullasta ja perässä kukat. Iloinen yllätys! 

 


 
Mutta näitä palleroita odotan ehkä eniten. Suloisia pullukoita, joista hyvän onnen myötä kuoriutuu pitsipilvi, tyllitöyhtö, hattarahuntu. P i o n i! Tämä  nimenomainen on muistaakseni (Paeonia) Sarah Bernhard, joka lienee helposti kasvatettava ja kestävä, koska sain sen kasvamaan ja kukkimaan puolihuomaamatta.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Se itää sittenkin

Kun on monesta asiasta kiinnostunut ja laajalle haaroittunut, eivät kaikki kiehtovat asiat mahdu yhteen blogiin. Hyvä jos yhteen päähän. Pelkään aikaa, jolloin väkerrän lisäksi kirjailu-, neule-, historia- tai kirjallisuusblogia.



Tarkoitukseni on siis kirjoittaa talteen omia viherväkerryksiäni. Kaikki edesottamukseni hortonomian alalla eivät ole olleet muistiinmerkitsemisen arvoisia, mutta virheistähän oppii, viimeistään sitten kun häpeän puna on hälventynyt poskilta ja aivot pystyvät taas vastaanottamaan uutta informaatiota.


Valitettavasti asustan hämärissä oloissa. Päivänvalo ei loista suoraan mihinkään huoneeseen, koska etelänkin puolelta olemme hieman "kuopassa" ja korkeiden mäntyjen varjostamina. Pohjoinen taas on pohjoinen. Siemenkasvatus kärsii hieman, sillä taimista tulee helposti pitkiä hentoja roikaleita niiden viruttaessa itseään valoa kohti.



Ylimmässä kuvassa pygmi-kehäkukkia (Calendula officinalis) ja alhaalla huiman pitkä tuoksuherne (Lathyrus odoratus). Tuoksuherneen siemeniä piti liottaa yhden ohjeen mukaan 8 tuntia ja toisen ohjeen mukaan vuorokausi ennen kylvöä. Otin asian suurpiirteisesti ja siemenet uiskentelivat kipossa reilun kaksi vuorokautta. Lisäksi kasvatan sitruunabasilikaa ja unikkoja (Papaver orientale 'Coral Reef). Ja osa siemenistä on vielä kylvämättäkin.
Noita "koralli-unikoita" kasvatin viime keväänäkin, mutta nepä eivät itäneet. Nyt itivät; pikkuruiset varret nousivat mullasta. Pieniä olivat siemenetkin. En edes nähnyt niitä harittavilla silmilläni. Kunhan jotain roiskin multaan ja toivoin elämän voittavan.


Olen pitänyt pihapäiväkirjaa ja se on toiminut mainiosti. Vain kuvien puute on vaivannut. Kukkien kasvatus ja hoitohan on nimenomaan visuaalista, esteettistä toimintaa. Ovathan ne useat hyväntuoksuisia ja mukavalta tuntuvia, mutta näköaisti kukkasista eniten nauttii.