Kun on monesta asiasta kiinnostunut ja laajalle haaroittunut, eivät kaikki kiehtovat asiat mahdu yhteen blogiin. Hyvä jos yhteen päähän. Pelkään aikaa, jolloin väkerrän lisäksi kirjailu-, neule-, historia- tai kirjallisuusblogia.
Tarkoitukseni on siis kirjoittaa talteen omia viherväkerryksiäni. Kaikki edesottamukseni hortonomian alalla eivät ole olleet muistiinmerkitsemisen arvoisia, mutta virheistähän oppii, viimeistään sitten kun häpeän puna on hälventynyt poskilta ja aivot pystyvät taas vastaanottamaan uutta informaatiota.
Valitettavasti asustan hämärissä oloissa. Päivänvalo ei loista suoraan mihinkään huoneeseen, koska etelänkin puolelta olemme hieman "kuopassa" ja korkeiden mäntyjen varjostamina. Pohjoinen taas on pohjoinen. Siemenkasvatus kärsii hieman, sillä taimista tulee helposti pitkiä hentoja roikaleita niiden viruttaessa itseään valoa kohti.
Ylimmässä kuvassa pygmi-kehäkukkia (
Calendula officinalis) ja alhaalla huiman pitkä tuoksuherne (
Lathyrus odoratus). Tuoksuherneen siemeniä piti liottaa yhden ohjeen mukaan 8 tuntia ja toisen ohjeen mukaan vuorokausi ennen kylvöä. Otin asian suurpiirteisesti ja siemenet uiskentelivat kipossa reilun kaksi vuorokautta. Lisäksi kasvatan sitruunabasilikaa ja unikkoja (
Papaver orientale 'Coral Reef). Ja osa siemenistä on vielä kylvämättäkin.
Noita "koralli-unikoita" kasvatin viime keväänäkin, mutta nepä eivät itäneet. Nyt itivät; pikkuruiset varret nousivat mullasta. Pieniä olivat siemenetkin. En edes nähnyt niitä harittavilla silmilläni. Kunhan jotain roiskin multaan ja toivoin elämän voittavan.
Olen pitänyt pihapäiväkirjaa ja se on toiminut mainiosti. Vain kuvien puute on vaivannut. Kukkien kasvatus ja hoitohan on nimenomaan visuaalista, esteettistä toimintaa. Ovathan ne useat hyväntuoksuisia ja mukavalta tuntuvia, mutta näköaisti kukkasista eniten nauttii.
