 |
| Melko heikko tarkennus - excuse me. |
Epämääräistä kirjavuutta luvannut siemenpussi iti hitaasti, kasvoi hyvin hitaasti ja kaikki näytti siltä, että eihän tästä mitään tule. Hukkaan män hyvät siemenpussit.
Mutta sepä näytti minulle epäuskoiselle närhen värkit ja olen saanut ihmetellä lukuisia erivärisiä haju... anteeksi tuoksuherneen kukkasia.
Vaaleanpunaisia, vaaleansinisiä, pinkkejä, valkoisia, tummanvioletteja, vaaleanvioletteja, keltaisia, keltaoransseja, punaisia ja tummanviinipunaisia.
Ihan uskomattoman hienoja, herkkiä ja hyväntuoksuisia.
Pihassa pitää olla syysleimua, sanoo sisäinen puutarhurini. Onneksi se on helppo ja kiitollinen kasvatettava.
Liekö tämä valkoinen muoto harakankellosta, vai jokin muu mutaatio?
Hortensiapensas on kököttänyt pihassani kukkimatta kolme kesää. Se on edellisen omistajan istuttama ja olen odotellut, milloin se malttaisi kukkia. Lehtiä on tullut kotiloiden iloksi runsaasti ja muutenkin se on näyttänyt hyvinvoivalta. Tänä kesänä päätin, että kun ei mitään silmäniloa näytä ilmaantuvan, koko horsma saa luvan lähteä tiluksiltani syksyn tullen.
Ja naps! Silloin huomasinkin yhden (1) ison nupun ja peruin rumat mietteeni. Aika pitkään ja hartaudella hortensia nuppuaan kasvatti ja kypsytti, mutta kaunis ilmestyshän sieltä lopulta alkoi paljastua. Katselisi noita useampaakin samalla vaivalla!
Lilja, jonka nimestä, suvusta ja lajikkeesta ei ole tarkempaa tietoa, kasvatti neljä isoa kukkaa, jotka kukoistivat parisen viikkoa. Tuoksu oli äitelän saippuamainen, mutta siitä viis. Komea oli.
Liljat ovat kauniita, kestäviä maljakossa ja jotenkin arvokkaita kukkia. Ehkä vähän liiankin arvokkaita ja arvonsa tuntevia maalaismaiseen makuuni.
