Laitanpa vähän muistiin kesän 2012 kukkasatoa.
Unikot olivat pitkiä ja niitä oli paljon.
Sitten tuli sade rankka ja unikot vei.
Pionien nuppuja pompsahti esiin reilusti yli kymmenen.
Se on henkilökohtainen ennätys
ja en ollut shortseissani pysyä.
Kun kukinta oli komeimmillaan,
tuli aika monta sadetta rankkaa
ja pionit ne vei.
Vaaleanpunainen herkkä kauneus
muuttui ruskeaksi liiskatuksi mössöksi.
En pysty sanomaan asiasta enempää.
Akileijoja ei mikään monsuunikuuro masenna.
Kestäviä kukkia, leviäviä myös.
Akileijan viehättävin aika on kesäilta.
Kauempaa katsottuna näyttää,
että kukat leijuvat ilmassa
reilun metrin korkeudella,
vihreän lehdistön yllä.
Sekalainen, hieman huonolle huolenpidolle jäänyt
rinteeni kukki täysillä; boheemisti ja huolta vailla.
Kaikki sievästi sekaisin.
Rentoakankaalin sininen kukka on hieno ilmestys
ja ko. maanpeitekasvi kirjavine lehtineen
leviää mukavasti,
mutta ei ihan maahumalan hulluudella.
Alkukesästä Kreetan tulppaani (hm?)
oli piristävä väripilkku.
Patjarikkopatja on pienentynyt talven aikana,
valkoinen värimuunnos liki kadonnut.
Ketoneilikka selkeästikin mietti tämän kesän
olemassaolon mielekkyyttä.
Kuten me kaikki toisinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti