Lumikello (Galanthus nivalis) on pompahtanut salaa esiin ja kasvattanut
jo nupunkin. Jippiaijee! Samaten kaveriltani saadut iirikset ovat levinneet ja nostaneet lehtitötterönsä maan pinnalle. Viime keväänä ne jo kukkivat, mutta nautinto oli lyhyt, sillä kissa mokoma teloitti kukat narullaan. (Kissani ulkoilee narussa ja leikkii välillä giljotiinia.) Eikä tämä ole edes aprillipila, sillä otin kuvat maaliskuun puolella.
Ei uskoisi, miten iloiseksi voi tulla silmäillessaan rusakon papanoita, auringonkukansiemeniä, maatuvia lehtiä ja rusehtavaa sulavaa maata!
Mietityttää myyrätuhot: toissa keväänä kukkasipulit olivat kadonneet, syöty tai nakerreltu, viime keväänä vain muutamaa oli maisteltu. Lumikellojakin istutin kymmeniä... jos vain yksi nousee, kato on ollut suuri ja myyrät pulleita! Mutta yksikin on olematonta parempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti